Paluu arkeen tapahtui rytinällä, kun heti aamusta oli aika fysioterapeutille Kolmosen kanssa. Syynä käyntiin oli kouluterveyden huomaama oikean jalan kierto ulospäin kävellessä.
Heti alkuun tein itse suuren virheen, unohtamalla kertoa Kolmoselle mitä käynnillä tapahtuu. Ennakointi olisi hänen kanssaan aina ehdottoman tärkeää ja nyt sen puuttuminen aiheutti täydellisen stopin. Kolmonen ei suostunut tulemaan edes fysioterapeutin huoneeseen. Lopulta kuitenkin onnistuimme maanittelemaan pojan huoneeseen ja alku sujuikin hyvin, hän suostui riisumaan paidankin ongelmitta ryhdin tutkimista varten. Sitten tapahtuikin jotain, eikä yhteistyö enää onnistunut. Kolmonen laittoin täysin jarrut päälle, eikä suostunut enää hievahtamaankaan, muuten kuin yrittäessään poistua huoneesta. Yritin saada häntä yhteistyöhön, mutta tuloksetta. Yritin pitää napakan asenteen, olematta silti painostava.
Meillä on sääntönä peliajan menetys silloin jos sääntöjen noudatus ei onnistu tai käytös on huonoa. Pariin otteeseen muistutin säännöstä kertoen, että fysioterapiassa on sääntönä ohjeiden kuuntelu ja noudattaminen, jos sääntöä ei noudata, on seurauksena peliajan menetys. (parempia keinoja saa ehdottaa)
Lähdimme lopulta niin, että tutkimus oli alkutekijöissään. Fysioterapeutti ehti kuitenkin huomata, että Kolmosen lantio kiertyy, mikä aiheuttaa jalan asennon. Saamme postissa vähän jumppaliikkeitä ja varaan vuoden päästä uutta aikaa ja katsotaan lantion asentoa uudestaan.
Lähtiessämme vastaanotolta maintisin Kolmoselle, ettei tänään pelata kuten olein varoittanut, koska kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Siitäkös syntyikin aivan mahdoton kohtaus. Kolmonen alkoi huuta ja raivota, hakkasi ja potki lasiovia, ja yritti lähteä takaisin fysioterapiaan saadakseen peliajan takaisin. Se nyt ei tietenkään onnistunut, sillä meidän aikamme oli jo mennyt. Jouduin kantamaan huutavan ja rimpuilevan pojan autoon, jossa riehuminen jatkui. Hän aukoi ikkunoita osoitellen keskisormea ohikulkijoille, huusi ja kiroili. "Oot paska äiti, pilaat mun elämän kun en saa pelätä, haista äiti kuule VITTU" yms mukavaa. Kotona sama meno jatkui ja sisarukset saivat osansa, lyöntien ja potkujen muodossa. Kun menin väliin, heitti hän minuakin niskaan kirjalla, niin että silmissä pimeni.
Jotenkin lopulta hän suostui rauhoittumaan omalle sängylleen ja lopulta saimme pyydettyä anteeksi ja juteltua tilanteesta.
Itsellä ei ollut itku kaukana ja tein päätöksen koulupsykologille soittamisesta, sillä tämä ei ollut lainkaan ensimmäinen tälläinen kohtaus. Tänään sattuu sopivasti olemaan vanhempainvartti koululla, joten saan kuulla kuinka koulussa sujuu.
Viikonloppu mökillä sujui hyvin. Ulkoilimme paljon, paistoimme lettuja ja makkaraa, saunoimme ja pelailimme lautapelejä. Selkäni sain tosin jumiin, sillä sänky jolla nukuin oli aivan onnettoman kova. Pieni tapaturmakin sattui, kun Nelonen onnistuin irrottamaan yhden kaapin oven saranoineen päivinineen vahingossa. Tänään saan tietää seuraako tuosta laskua...
Kokonaisuudessaan viikonloppu oli todella kiva ja varmasti lähdetään uudestaankin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti