Tänään sain pitkästä aikaa olla muutaman tunnin ihan yksin. Kuopuksen syntymän jälkeen on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat jolloin olen ollut ilman lapsia.
Lähdin aamupäivästä käymään kirpputorilla ja mukaan tarttuikin kolme kassillista tavaraa. Osan ostoksista laitoin jemmaan joulua varten, ulkovaatteet ja lastenvaatteet pääsevät pesun kautta suoraan käyttöön.
Kotimatkalla kävin ostamassa torttu- ja piparkakkutaikinaa, sillä olimme sopineet jo aiemmin siskoni kanssa pitävämme jouluisen leipomispäivän.
Leivoimmekin, tai oikeastaan siskoni leipoi monta tuntia. Lapset olivat innoissaan kun saivat syysloman aloittaa leipomalla pipareita ja torttuja, sekä tietysti niitä syöden.
Huolta tänään herätti esikoinen, jonka mielialat ovat olleen laskusuunnassa jo jonkin aikaa. Tekee pahaa katsoa vierestä, kun oma lapsi kärsii pahasta olosta, eikä voi auttaa. Tottakai kuuntelen häntä ja keskustelen hänen kanssaan, mutta se ei poista kytevää masennusta. Sovimme nyt, että soitan heti syysloman jälkeen koulupsykologille.
Paljon olen virheitä kasvattajana tehnyt, mutta onneksi silti lapseni luottaa minuun niin, että uskaltaa puhua kanssani. Toivon, että välimme ovat aina sellaiset, että hän uskaltaa ja haluaa avautua minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti