Vähän saadaan vaihtelua arkeen, kun lähden lasten ja siskoni kanssa viikonlopuksi mökille. Mies jää kotiin nauttimaan hiljaisuudesta ja lataamaan akkuja. Tulee kyllä hänellekin tarpeeseen. Alkaa molemmilla meistä olla jaksaminen koetuksella tämän arjen keskellä,.
Aamusta kävimme Nelosen, Vitosen ja kuopuksen kanssa Kakkosen luokassa tutustumassa, kun oli avoimet ovet- päivä. Ihmeen hyvin sujui poikien kanssa, vaikkei nyt ihan äänettömänä pojat pysyneetkään. Opettaja toi palikoita joilla pojat saivat rakennella oppitunnin ajan. Kävivät pojat toki välillä ryömimässä luokassa pulpettien alla, mutta suurempaa häiriötä he eivät aiheuttaneet.
Tuosta menimme suoraan viereiseen perhekahvilaan, jossa käymme joka perjantai. olen ihmetellyt joka kerta sitä, ettei Nelonen, saatika sitten Vitonen ota mitään kontaktia muihin lapsiin, vaan joka kerta he vaativat äidin leikkikaveriksi.
Tänään Nelonen otti uskaltautui ensimmäistä kertaa kysymään, haluaisiko eräs poika leikkiä hänen kanssaan. Valitettavasti poika ei halunnut leikkiä. Alkuun tuo ei vaikuttanut harmittavan Nelosta lainkaan, mutta myöhemmin harmi purkautui.Olin itse juuri kuopusta siirtämässä, kun näin tuon toisen pojan heittävän Nelosta lelulla ja Nelosen samantien kostavan. Ehdin väliin kun vieras poika oli heittämässä uudestaan. Raukka taisi säikähtää kun vieras nainen kävi komentamaan ja lähti itkien äitinsä luo. Itse jututin Nelosta ja selvisi hänen itse aloittaneen koko homman. Koska pojan kieltäytyminen leikistä edelleen harmitti, oli Nelonen alkanut tökkimään lelulla poikaa takamukseen, mistä täysin ymmärrettävästi harmistuneena hän oli heittänyt lelulla Nelosta. Kävimme tottakai sitten pyytämässä pojalta anteeksi.
Perhekahvilasta lähdettyämme molemmat pojat alkoivat karkailemaan ja sainkin tovin juosta heidän perässään. Molemmat säntäsivät koulun pihaan, missä oppilaat auttoivat saamaan heidät autoon. Vastaan tullut Kakkonen kantoi kuopuksen autoon, jotta itse sain raahattua vastaan hangoittelevan Nelosen autoon asti. Vitonen sentään kipitti lopulta kiltisti perässä, kun huomasi, ettei saanut reaktioita aikaan enää.
Päästyämme kotiin syömään ja lepäämään, pojatkin alkoivat rauhoittua. Vielä pitäisi pakata, vasta osa tavaroista on valmiina. Silti istun tässä kirjoittamassa ja syömässä pizzaa... Kauppaankin pitäisi vielä ehtiä.
Onneksi ei ole mitään tiukkaa aikataulua :)
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti