Aamu alkoi tänään perinteisesti kiireellä. Olen yrittänyt opetella olemaan sanomatta lapsille, että on kiire, sillä se tuntuu hidastavan tahtia entisestään. Silti siihen sortuu viimeistään 10 minuuttia ennen kuin pitäisi lähteä. Tänäänkin myöhästyivät koululaiset melkein vartin koulusta kun toiminnanohjaus tökkii niin äidillä, kuin lapsillakin. Päätin kysyä kotipalvelun työntekijältä huomenna, että pääsisikö hän käymään aamuisin tässä, jotta saisin lapset varmasti ajoissa kouluun. Meille viisi tuntia viikossa on tuota apua luvattu, joten jos vain onnistuisi, jakaisin sen niin että tässä on apukädet joka aamu tunnin verran.
Vietyämme Kakkosen ja Kolmosen kouluun, jäimme ulkoilemaan pienten kanssa. Täälläkin on lunta, joten lapsetkin ovat ihan eri tavalla innoissaan ulkoilusta. Heittelivät lumipalloja koiralle ja tekivät lumienkeleitä muun leikin ohessa. Onhan se myös ihan mielettömän kaunista kun lumihuntu verhoaa puut ja maan, on valoisampaa ja raikasta.
Ulkoilun, lounaan ja lyhyen päivälevon jälkeen pojat leipoivat kuivakakkua minun pikkiriikkisellä avustuksellani. Mittasin kaikki ainekset kuppeihin valmiiksi ja poikien tarvitsi vain kaataa ainekset kulhoon ja sekoittaa. Leipominen on ainakin meillä lapsista huippujuttu, itse leivottu maistuukin paremmalta. Toki siinä pitää sietää sotkua, mutta on se sen arvoista.
Lääkärikin soitti kuopuksen verikokeista. Alkuviikosta täytyy mennä uudestaan verikokeisiin, sillä leukosyytit olivat matalalla. Kilpirauhasarvo katsotaan kuukauden päästä, siinäkin oli jotain poikkeavaa. Jotain mikä voi kertoa alkavasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta voi olla viatontakin.
Kävimme myös vanhempieni luona ja teimme siellä ruuan. Muuten oli onnistunut reissu, mutta Kakkonen alkoi kiukuttelemaan jostain aivan mitättömästä syystä käyden esikoisen päälle. Jatkuvasti sain olla rauhoittelemassa Kakkosta, mutta silti yli kolme tuntia kesti ennen kuin hän lopullisesti rauhoittui. Lopputuloksena esikoinen oli mustelmilla ja äidillä hermot kireällä. Ensi viikolla onneksi pitäisi koulupsykologin olla minuun päin yhteydessä.
Ilta menikin tutussa härdellissä, kukaan ei meinannut millään rauhoittua nukkumaan.
Nyt onneksi kaikki kuopusta lukuunottamatta nukkuvat, hänkin jo melkein unessa.
Saa hetken istua ja hengähtää hiljaisuudessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti