Kukapa muukaan kuin nelonen. Yritin nukuttaa kuopusta päiväunille ja komensin nujuavat lapset toiseen huoneeseen leikkimään. Nukutus kesti pitkään, kuopus ilmeisesti tahtoi nauttia imetyshetkestä, eikä päästämyt irti heräämättä, näin ne nukutukset yleensä menevätkin. Yhtäkkiä Kolmonen tuli kysysymään, missähän mahtaa olla Nelonen.
Nukutus unohtui saman tien. Juoksin ulko-ovelle, mikä oli sepposen selällään. Turvaketju, jonka tarkoitus on estää karkaamiset, oli avattu käyttäen korokkeena keittiöstä haettua tuolia.
Samalla kun huutelin poikaa ja paimensin muita lapsia autoon, syyllisyys ja pelko kolkuttivat takaraivossa.
"Minkä takia keskityit vauvaan? Etkö idiootti olisi voinut jossain muualla nukuttaa sitä, kuin talon perimmäisessä huoneessa. Tällä kertaa se ei kyllä hengissä selviä, ties miten kauan on ollut karussa, etkä surkea ja huolimaton äiti ole edes huomannut."
Näitä tilanteita varten gps-paikannin hankittiin, mutta eipä siitä kastumisen jälkeen ole hyötyä ollut. Tällä kertaa kuitenkin kävi tuuri, juuri kun käynnistin autoa naapurista tuli viesti, että sinne oli poika pyöräillyt sukkasilteen.
Naapurissa oli poika jo ehtinyt lukita itsensä toisen naapurin kotiin, talonväki itse ei ollut kotona. Naapurit olivat yrittäneet houkutella poikaa ulos, mutta tämä oli vain pudistellut päätään mitään sanomatta. Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuulema ovat huono kasvatuskeino, mutta tuossa hetkessä en siitä välittänyt. Uhkasin, ettei poika pääse koko päivänä altaaseen uimaan, jos ei kolmeen laskiessa tule ulos. Ihme kyllä, uhkaus tehosi.
Turhautuneena nuhtelin muutamalla sanalla poikaa, vaikka en enää usko siitä olevan mitään hyötyä. Kiittelin vielä naapureita ilmoituksesta ja laitoin lapset lapset hiljaisena takaisin autoon.
Häpeä, uuupumus ja helpotus vuorottelivat. "Mitähän nuokin ajattelevat, kun jatkuvasti on poika karkuteillä, pitävät varmasti huolimattomana. Tai ettei ehdi hoitamaan, kun on niin monta lasta"
Nämä ja monet muut ajatukset risteilivät päässä. Hartaasti toivon, että tämä karkailu alkaisi loppua.
Muutaman vuoden päästä varmasti helpottaa. Pakko uskoa siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti