Täällä on muuttotouhut vihdoinkin pyörähtäneet käyntiin,käytiin ensin vähän hakemassa vauhtia viikonlopun mittaiselta minilomalta. Vietettiin viikonloppu koko perheen voimin asuntovaunuillen. Kävimme Jämsässä eräässä hengellisessä tapahtumassa joka järjestetään vuosittain. Jotenkin tuo viikonloppu latasi omia akkujani ihan mahdottomasti ja nyt tuntuu, että jaksaa taas. Miehelleni vaikutus taisi olla päinvastainen, hän kun ei ole millään lailla hengellinen ihminen ja koki muutenkn erittäin stressaavana karavaanarielämän lasten kanssa. Eihän tuo hetkittäin kovinkaan rentoa ollut, kun Nelonen karkaili ja kiipeili auton ja vaunun katolla... Joka tapauksessa minä ja lapset nautimme reissusta tavattomasti!
Arkeen paluu iskikin oikein rytinällä, kun tavaroiden pakkaaminen ja peseminen on alkanut. Muuttoon tuli näin viime hetkellä viikko lisäaikaa, mikä on oikeastaan helpotus. Ei nimittäin ole mikään yksinkertaisin urakka pakata vauvan ja vilkkaiden lasten kanssa. Varsinkaan, kun tuo kaksikko järjestää mitä mielikuvituksellisimpia yllätyksiä. Laittaessani aamupalaa, oli saunassa käyty...
Pyykkejä laittaessani kaatoivat saavillisen vettä saunan pukuhuoneeseen...
Komensin lapset leikkimään ja lähdin pakkaamaan. Hakiessani uutta laatikkoa olohuoneesta, sain huomata, ettei siisti pino laatikoita ollutkaan enää niin siisti.
Mitäpä tuosta vielä stressaamaan, ei auttanut kuin jatkaa tavaroiden järjestelyä. Kovasti toivoin legojen kiinnostava edes hetken, kun samassa huoneessa pakkaaminen on aika mahdotonta. Mitä ilmeisimmin tein tässä virheen, sillä aurinkorasva oli päässyt käyttöön.
Hetken päästä lattialle levisivät sokerit. On muuten ihana yhdistelmä kun sotketaan aurinkorasvaa, sokeria ja pesuainetta.
Luovutin ja päätin ottaa pojat avuksi pakkamaan makuuhuoneeseen. Hetken päästä olikin sänky riisuttu ja petivaatteet pitkin lattioita.
Tässä vaiheessa huumorintaju alkoi rakoilla jo pahemman kerran. Nelonen juoksi vessaan piiloon, kun käskin siivoamaan sotkujaan. Seurasin perässä ja kuuntelin oven takana pahaenteistä litinää. Oven takana odotti tämä näky:
Lavuaari oli myös kuorrutettu kauniin siniseksi lasten hammastahnalla.
Pikkuhiljaa alkoi tuntumaan, ettei pakkaaminen tule onnistumaan. Kuin tilauksesta anoppi ilmoittu silloin hakevansa Nelosen heille päiväksi, jotta saisin vähän paremmin pakattua. En todellakaan vastustanut ajatusta!
Pienimpiä kolttosia en alkanut edes laskemaan, enkä varmasti kaikkea edes huomannut. On noilla kavereilla aikamoinen mielikuvitus.
Illalla käytiin pikaisesti rannalla, kun Nelonen oli mummolassa, joten vahtiminen oli yksin helpompaa. Pääsevätpä edes muutaman kerran lapsiraukat uimaan tänä kesänä.
Leikittiin muutenkin, oli mukava lopetus päivälle :)
Toissapäivänä pääsi Nelonenkin rannalle, kun sain miehen houkuteltua mukaan. Itsekin tuli uitua ensimmäistä kertaa tälle kesää, ei sieltä järvestä olisi malttanut nousta pois :)
Odotan kyllä sitä, että voisi mennä viettämään rentoa rantapäivää ja riehua vedessä lasten kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti