Jo pitkään mieleni on tehnyt mieli aloittaa blogin kirjoittaminen ja moni on sitä ehdottanutkin, mutta aina se on jäänyt ajatuksen tasolle. Viime päivinä ajatus blogista on ollut yhä enemmän mielessä, kunnes tein päätöksen aloittamisesta.
Blogilla ei ole mitään tiettyä aihetta, tarkoituksenani on kirjoittaa meidän arjestamme, ihanine ja kamaline kommelluksineen, omista ajatuksistani ja kipuilustani kuinka selvitä kunniallisesti koko paletin pyörittämisestä.
Tekemistä riittää, sillä molemmilla meistä vanhemmista, sekä neljännellä lapsista on diagnosoitu adhd. Vahva epäily on olemassa toisenkin lapsen kohdalla, kolmannella aistiyliherkkyyksiä ja viidennellä riesana affektikohtauksia. Nykyään näitä kohtauksia tulee enää viikottain, eivätkä kestä pitkään. Pahimpaan vaiheeseen näitä tuli helposti kymmenen kertaa päivässä ja kesto oli pidempi. Pari kertaa olemme joutuneet vaikeampien kohtausten vuoksi soittamaan ambulanssin, kun kouristukset ja tajuttomuus ovat kestäneet pidempään. Pisin kohtaus on kestänyt kaikkineen 30minuuttia, kun "peruskohtaus" kestää noin 1-3min. Nykyään näiden suhteen on jo helpompaa, kun ei tarvitse olla koko aikaa valmiina koppaamaan tajuttomaksi menevää lasta, eikä kohtauksen jälkeen tule niin usein niinsanottua jälkiunta.
Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa joiden kanssaen ehdi harrastamaan nykyisellään juuri lainkaan, mikä harmittaa ja tuo oman stressinsä.
Pidemmittä puheitta jätän tämän aloitus tekstin vääntämisen tähän, toivottavasti vierailet toistekin blogissani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti