*Nyt on tekstiin muokattu oikea lapsi, meni järjestysluvut sekaisin tekstiä kirjoittaessa ja puhuin Nelosesta vaikk tarkoitin Kolmosta.
Syksyn tullen alkaa kalenteriin ilmestymään menoja toisensa perään.
Yksi näistä menoista oli käynti aistihäiriöihin perehtyneen toimintaterapeutin luona. Tämä ensimmäinen käynti tehtiin ilman lasta, sillä käynti meni siihen, että perehdyttiin haasteisiin ja käytiin läpi asioita synnytyksestä alkaen.Kolmosen syntymää ja vauva-aikaa kuvatessani, sanoi toimintaterapeutti jo siitä, että kuulosta juuri tyypilliseltä aistiyliherkältä lapselta. Mitä enemmän kävimme asioita läpi, sitä enemmän itsellenikin vihdoin vahvistui, että kyseessä todella on oikeasti aistihäiriö, enkä ole sitä liioitellut tai kuvitellut päässäni, saatika itse vahvistanut, vaan toiminut oikein monessa asiassa. Tai olenhan minä sen tiennyt aina, etteivät nämä haasteet ole vain omassa päässäni, mutta jotenkin siitä tekee todellisemman se, kun joku asiaan perehtynyt tunnustaa asian.
Pelottavasti siinä tunnin aikana toimintaterapeutti nosti esiin neljä kirjainta, jotka usein ovat yhteydessä aistihäiriöihin. Siis ADHD. Sainkin pinon monisteita täytettäväksi, ja oli jo puhetta mahdollisesta nepsyvalmennuksesta, mikäli tarkkaamattomuus nousee esiin noista lomakkeista.
Yksi lomake koski pelkästään ruokailua ja siihen liittyviä ongelmia. Kolmosella kun on haasteita saada syötyä joitain ruokia, tai tarkemmin sanottua nieleminen on hankalaa. Esimerkiksi lihat tuntuvat juuttuvan kurkkuun kiinni, vaikka mielellään niitä pureskelee ja imeskelee maut.
Sovittiin vielä, että varmuuden vuoksi käytän Kolmosen lääkärin vastaan otolla ja varmistetaan, ettei nielemisen hankaluudet johdu isoista risoista (nielu- tai kita, en ikinä muista kummista). Samalla tarkastetaan kasvu ja veriarvot, ettei suppea ruokavalio ole aiheuttanut niihin vahinkoa. Rautalisää on jo jouduttu käyttämään aiemminkin ja välissä oli haasteita hitaanlaisen kasvun vuoksi.
Erittäin hyvänä vinkkinä saimme erityisryhmille tarkoitetun uimakoulun, jonne ilmoitimmekin Kolmosen ja Nelosen molemmat.Kolmosen pään alue on suun lisäksi muutenkin kovin herkkä, ja mm. hiusten tai kasvojen pesu on aina ollut hankalaa. Tähän kuulema voisi tuosta erityislasten uimaryhmästä olla apua.
En ollut edes tullut ajatelleeksi, että mekin voisimme ilmoittaa lapsiamme noihin erityisliikunta ryhmiin, varsinkaan "diagnoosittomien" kanssa.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, millaista palautetta täyttämistämme monisteista seuraa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti