Saimme sopeutumisvalmennuksessa ollessamme kuulla, että jommankumman vanhemmista on mahdollista hakea omaishoidontukea.
Pari viikkoa sitten sain vihdoin tehtyä hakemuksen ja nyt maanantaina soi puhelin. Virkailija joka käsittelee näitä hakemuksia, pyysi saada tulla käymään kotonamme ja aika järjestyikin heti seuraavalle päivälle eli tiistaille.
Ennen virkailijan tuloa, etsin käsiini kaikki mahdolliset paperit joita on psykologilta, toimintaterapeuteilta, neurologilta ja päiväkodista. Liitin mukaan myös sopeutumisvalmennuksessa Kelan vaatiman tavoite suunnitelman. Tavoitteemme tosiaan on, ettei Nelonen marraskuussa karkaisi, tai yrittäisi karata kuin joka toinen kerta liikkuessamme kodin ulkopuolella.
Virkailijan saapuessa, karkasi Nelonen samalla oven avauksella kun virkailijan päästin sisälle. Saipa ainakin heti alkuunsa aitoa kuvaa siitä, mitä meidän arki on. Istuimme alas, tai virkailija ainakin istui, itse pompin siellä ja täällä ohjaamassa poikien toimintaa. Heti alkuun annoin nähtäväksi kaikki lausunnot, jotka olin etsinyt valmiiksi. Sitten aloimme käymään läpi arkeamme osio kerrallaan. Olen varma, etten kaikkea saanut kerrottua edes, mutta parhaani yritin. Kävimme läpi kaikki arjen toiminnot ja niistä selviytymisen, kuinka asiointi pojan kanssa sujuu (katastrofaalisesti), kuinka hän suhtautuu vastoinkäymisiin, osaako hän leikkiä jne.
Kerroin kuinka juuri viime viikolla hän kiipesi liikkuvan auton ikkunasta yrittäen päästä sen katolla, kuinka olemme joutuneet hankkimaan kuivausrummun, että ehtisin pestä pyykkiä, jota tulee aivan älyttömästi johtuen Nelosen tavasta suuttuessaan pissata sänkyyn/matolle/vaatekaappiin, kuinka olen joutunut estämään siskon lyömistä puukolla, kuinka en voi jättää kuopustakaan hetkeksikään silmistäni, ettei Nelonen nappaa kuopusta syliin ja ala hyppyytellä tai opettaa häntä lentämään yms mukavaa... Kuinka ulkoilu tietynlaisina päivinä mahdotonta, kuinka kipeää mihin vaan, miten karkaa jopa turvaistuimen vöistä ja kuinka päivittäin arjessa on mukana pelko siitä, selvitäänkö tänään hengissä ja terveenä.
Käynnin päätteeksi virkailija kertoi esittävänsä hakemukseni liitteineen, sekä oman arvionsa työryhmän palaverissa perjantaina ja lupasi ilmoittaa puhelimitse tuloksen. Käyntinsä perusteella hän ei uskaltanut sanoa vielä mitään, vaikka totesikin arkemme olevan sitovampaa kuin tavallisen saman ikäisen kanssa. Kuulema myöntämiskriteereitä kiristetään jatkuvasti.
Nyt vain jännityksellä odottamaan miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti