Sopeutumisvalmennuskurssi Paimiossa

Lupasin jo aiemmin tehdä oman postauksen tuosta sopeutumisvalmennuksesta ja nyt vihdoin löytyi aikaa istua kirjoittamaan, ja läppärikin on löytynyt muuttolaatikoista. Univelkaisena en tosin takaa tekstin laadukkuutta ;)

Kurssi on siis Kelan kustantama sopeutumisvalmennuskurssi koko perheelle, eikä siitä itse tarvitse maksaa mitään, vaan jälkikäteen voi hakea kuntoutusrahaa, joka aivan aavistuksen paikkaa viikon ansionmenetyksiä. Kurssi järjestetään laitosmuotoisena ja kun oikein pinnistelee, voi kuvitella olevansa täysihoitolassa. Kurssi kestää yhteensä 10 päivää ja on kahdessa jaksossa, ensimmäinen oli nyt elokuussa ja toinen on marraskuussa.

Koululaiset jäivät tällä kertaa kotiin, sillä samalla viikolla alkoi koulu uudessa koulussa, eikä tärkeitä, ensimmäisiä päiviä tietenkään voinut olla pois. Mukaan lähtivät siis Nelonen, kenen vuoksi kurssille lähdimmekin, sekä Vitonen ja kuopus. Sekä tietenkin me vanhemmat. Toiselle jaksolle tulevat koululaisetkin.

 Matka Paimioon alkoi maanantai aamuna taksin tullessa hakemaan kotipihasta meitä 5.30. Minulla ja miehelläni oli muuton jäljiltä unta takana juuri ja juuri kolme tuntia, joten oli onni, ettei itse tarvinnut ajaa! Taksista meidän ei tarvinnut itse matkaa kuin omavastuu osuus 25 euroa suuntansa, matka julkisia käyttäen olisi ollut useine vaihtoineen liian haastava erityislapsen kanssa. Tästä saimme todistuksen kurssilla, jotta sen voi tarvittaessa toimittaa Kelaan.

Paimioon saavuttuamme saimme saman tien asuntomme avaimet ja pääsimme syömään. Tämän jälkeen tutustuimme alueeseen ja henkilökunta esitteli itsensä. Jokaiselle perheellä oli myös varattu keskusteluaika, jossa kartoitettiin perheen tilannetta ja haasteita, sekä odotuksia kurssin suhteen.

Ilmeisesti meidän perhe sai jotain reaktioita aikaan, sillä päivällisellä eräs kurssin henkilökunnasta kävi erikseen meille sanomassa, että jos haluamme, voimme pyytää iltapalat omaan asuntoomme koko kurssin ajan.  Oli kyllä mahtava homma, sillä meillä nuo ruokailutilanteet menivät siihen, että saimme koko ajan käydä hakemassa poikia takaisin pöytään.

Kurssilla perheet oli jaettu ryhmiin, oli kuntoutujien ryhmä, vanhempien ryhmä, pienempien sisarusten ryhmä, sekä isompien sisarusten ryhmä. Jokaiselle ryhmälle oli oma ohjelmansa koko viikon ajan ja välipala/päiväkahvit käytiin syömässä omissa ryhmissä. Parina aamuna oli järjestetty myös yhteistä toimintaa vastapainoksi istuskelun sijasta.

Vanhempainryhmässä saimme keskustella ja kertoa perheistämme ja omista tilanteistamme, sekä esittää kysymyksiä muille perheille. Heti alkuun sovittiin, ettei ryhmän asioista puhuta eteen päin, jotta jokainen voi puhua ilman pelkoa siitä, että kuulee itsestään puhuttavan jossain muualla.

Meille oli järjestetty myös lääkärin luento, jonka jälkeen halukkaat saivat varata ajan lääkärille. Me käytimme tuon tilaisuuden hyödyksi ja nyt odottelemmekin postissa lääkärin lausuntoja invalupaa ja avustajahakemusta varten.
Luennolla puhuttiin mm ravinnon merkityksestä tarkkaavaisuushäiriön hoidossa, sekä lääkityksestä. Myös kunnollisten tutkimusten tärkeys oli yhtenä aiheena.

Erittäin hyödyllisenä koimme myös palvelunohjausluennon, jossa käytiin läpi, mihin kaikkiin tukimuotoihin adhd-lapsen kanssa on oikeus. Saimme myös kuulla, että vaikka meillä tai lapsella olisi oikeus johonkin palveluun, se ei tarkoita sitä, että kunnan tai Kelan olisi pakko myöntää palvelua.

Yhtenä iltana kurssilla oli järjestetty lasten hoito, ihan vain sitä varten, että vanhemmat saavat pari tuntia omaa aikaa, ilman velvoitteita tai pakkoa tehdä yhtään mitään.

Kaiken kaikkiaan kurssista jäi erittäin hyvä fiilis ja odotamme innolla toista jaksoa :)