Etukäteen suunnittelematon tauko olkoon nyt ohi. Taukoa kirjoittamiseen tuli, sillä omat voimat olivat välillä jo niin lopussa, ettei yksinkertaisesti enää jaksanut kirjoittaa riviäkään. Päivät menivät täysin siinä, kun yritin vain selviytyä iltaan saakka suhtkoht järjissäni. Jaksaminen oli pahimmillaan sitä luokkaa, että saatoin itkeä silkkaa väsymystä samalla kun laitoin ruokaa tai tein muita kotitöitä.
Edelleen olen väsynyt, mutta alan kuitenkin jo tunnistaa itseäni hetkittäin.
Viime kirjoitusten jälkeen Kakkonen on saanut diagnoosiksi add:n ja lääkitys on aloitettu. Lääkitys toimii loistavasti ja koulukin on alkanut sujumaan. Ongelmia tuottavat kuitenkin edelleen aamut ja illat jolloin lääke ei vaikuta, sekä lääkityksen aiheuttama ruokahaluttomuus on ongelmana. Neloselle on kokeiltu jo kahta eri lääkettä, ilman mitään vaikutusta. Kolmosen kanssa on palaveerattu koulussa, joustamattomuus ja jumittaminen aiheuttavat ajoittain haasteita. Lappusiakin on täytelty, kodin papereissa ilmenee vahvasti asperger ja add piirteet, koulun lomakkeissa taas vain joiltain osin, joten jäämme seuraamaan tilannetta. Jotain apua hänenkin kanssaan kyllä tarvittaisiin, jotta esimerkiksi oikomishoito saataisiin jatkumaan. Nyt Kaveri ei suostu edes tuoliin istumaan, saatika avaamaan suutaan...
Nelonen on aloittanut päiväkodin, jossa hänellä menee oikein hyvin, käytösongelmia ei ole lainkaan. Keskittymisvaikeudet kyllä näkyvät sielläkin selvästi. Vitonen käy samassa rakennuksessa kerhoa kahtena päivänä viikossa ja hänelläkin on mennyt hyvin siellä.
Kuopus on täyttänyt vuoden ja hänen kanssaan olemme käyneet lastenlääkärillä voimakkaan hikoilun vuoksi ja etsitty tähän syytä. Sydän ja keuhkot on kuvattu terveeksi ja perusverenkuva sekä jotain muitakin arvoja on katsottu ja nämä ovat onneksi kaikki olleet kunnossa. Itse olen alkanut hieman epäilemään astmaa jatkuvan kuivan yskän ja nyt pitkittyneen hengitystieinfetkion vuoksi.
Oma terveyteni on myös aiheuttanut huolta, loop hoidon yhteydessä vatsaontelosta on löytynyt monilokeroinen kystinen muutos jota on useaan otteeseen ultrattu, mutta merkitys jäänyt epäselväksi. Ensi kuussa menen magneettikuvaukseen, jossa toivottavasti selviää enemmän. Luonnollisesti tuo mietityttää ja vaikuttaa oman mielialaan ja jaksamiseen. Laihtunutkin olen yhtäkkiä, mikä voi kyllä selittyä imetyksellä ja gluteeniviljoista luopumisella, mutta mieli tekee temppujaan ja sitä huomaa välillä miettivänsä, että onko laihtumisen takana sittenkin tuo mystinen muutos.
Yritän jatkossa vähän useammain kirjoitella, ilman näin pitkiä taukoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti